16.02.2024 - Estevalmennus - kirj. Omistaja
Estevalmentajani oli tänään tallilla ja noin puolessa välin päivää oli Muscoviten vuoro siirtyä maneesiin. Muscoviten hoitaja oli suorittanut kentällä alkuverryttelyt ja tuodessaan Muscoviten maneesiin, otti edellisen valmennettavan loppuverryttelyyn kentälle. Valmentaja oli kasannut muutamia erilaisia tehtäviä, jotta vaihtelu eri hevosten väleillä olisi ripeää eikä vaatinut jatkuvaa muokkailua. Muscovitelle hän oli suunnitellut kolmen esteen sarjaa nyt ensimmäiseksi. Katsoin valmentajaani hieman hölmistyneenä, etenkin siinä vaiheessa kun hän meni laskemaan jokaisen kolmen pystyesteen korkeuden naurettavan matalalle meidän kisatasoomme nähden. Mietin mahtoiko hän sekoittaa johonkin toiseen hevoseen, mutta päätin seurailla kauan hänellä kestää tajuta virheensä.

Valmentaja alkoi ohjeistaa kolmen pystyn sarjalle tulemista, jolloin tajusin, että kyllä hän on tosissaan tämän suunnitellut juuri Muscovitelle. Estesarjan välit olivat suhteellisen lyhyet ja lähinnä jumppasarjan tapainen. Tarkoituksena oli saada riittävän koottu ja hillitty laukka ennen sarjalle tulemista, jolloin Muscoviten pitäisi päästä ketterästi hyppäämään jokainen pystyeste. Hillitty laukka ei vain ole tämän orin juttu, ei sitten mitenkään päin. Valmentaja ohjeisti ratsastaa ensin lyhyellä sivulla volttia laukassa, kunnes se tuntui mielestäni rauhalliselta ja riittävän kootulta. Ennen esteille suuntaamista puolipidäte ja edetä rauhallisessa tahdissa sarja. Sain Muscoviten laukan mielestäni riittävän rauhalliseksi muutaman ympyrän jälkeen ja lähdimme suuntaamaan sarjalle. Lopputuloksena oli puhdas ensimmäinen este ja kaksi muuta lenteli minne sattui. Uusi yritys, tällä kertaa valmentaja kertoi, koska voimme siirtyä ympyrältä pois ja missä vaiheessa puolipidäte tehdä. Tehtävä meni näin huomattavasti paremmin ja huomasin itsekin, miten paljon rauhallisemmaksi laukan saattoi saada vielä siitä, mitä itse luulin rauhalliseksi ja tarpeeksi kootuksi. Muutaman toiston jälkeen suoriuduimme tästä ilman valmentajan ohjeistuksia.

Olimme valmiita siirtmään seuraavalle tehtävälle, jossa juurikin tätä hallittua ja riittävän koottua laukkaa tarvitsee. Tehtävään, joka on myös erittäin haasteellista Muscoviten kanssa. Tiukemmat kaarteet ja tiet. Alun tehtävän jälkeen sain erinomaiset työkalut tätä varten ja yllätyksekseni suoriuduimme jopa todella tiukasta kaarteesta puhtaasti ylitettyyn esteeseen. Aiemmin olen mieluummin valinnut helpomman tien ja ottanut aikaa takaisin Muscon reippaalla laukalla, mutta tämä tosiaan säästää entistä enempi aikaa ja esteiden yli mennään paljon varmemmin huolella. Olin ylpeä itsestäni ja Muscovitestä, onnistuimme siinä, mitä emme olleet yrittäneet enää aikoihin epäonnistumisten jälkeen. Tämä valmennuskerta myös vahvisti tunnetta siitä, että olen löytänyt vihdoin itselleni täydellisen valmentajan, joka oikeasti miettii yksilöllisesti hevosen harjoituksen tarpeet.

02.03.2024 - "Hankin meille hieman lomaa"
Olin hakenut käytävälle valmiiksi Muscoviten varusteet ja harjakassin, jonka jälkeen lähdin hakemaan oria tarhasta. Tarhauksen portille saapuessani ihmettelin Muscoviten poikkeavaa olemusta. Se seisoskeli paikoillaan ja oli silmin nähden kipeän oloinen. Päällisin puolin pikaisella tarkastuksella ei näkynyt mitään ulkoista, mutta herra oli pyörinyt mudassa, joten ei sellaisen mutakuorrutteen alta meinannut edes karvaa näkyä. Talutin Muscoviten pesupaikalle. Se käveli melkoisen rauhallisesti, mutta edelleen hyvin vaivalloisen oloisesti. Pesupaikalla aloin huuhtoa mutaa irti ja katselin tarkemmin paljastunutta karvapintaa. Huuhdottua koko hevosen huomasin, kuinka Muscoviten oikealle puolelle lattialle alkoi tipahdella verta. Menin tutkimaan oikeaa puolta siitä kohdin jossa verenvuotoa oli ja orin kyljestä löytyi jonkinlainen haava. Putsailin haavaa ja totesin, että se ei tarvitse sen ihmeellisempää paikkaamista, joten laitoin haavapulveria. Muscovite katseli minua rauhallisesti eikä kertaakaan yrittänyt litistää pesarin seiniä vasten. Sen ilme oli sen näköinen kuin se yrittäisi sanoa minulle "Näytit niin väsyneeltä, joten hankin meille vähän lomaa". Lomaapa hyvinkin, tosin ei meille, vaan pelkästään Muscovitelle itselleen. Muscovite jäi sisälle karsinaan lepäilemään ja vein varusteet paikoilleen. En tosiaan tiedä minne se on itsensä kolauttanut. Eihän meidän olisi kun vain pitänyt valmistautua kevään kilpailuihin, mutha se nyt ei onnistu hetkeen.

10.02.2024 - kirj. Omistaja
"Huomenta! Ihanaa tulla tekemään töitä taas heti aamusta, kun alkaa olla jo paljon valoisempaa", huudahdin tallimestari Saralle, joka oli tullut jo huomattavasti minua aiemmin antamaan hevosille aamuruokia. Saran vastaus oli jotain väsynyttä mutinaa, josta en saannut mitään selvää. Luultavasti kirosi pirteyttäni Saksaksi etten ymmärrä sanaakaan. Katselin hetken kalenteristani päivän ohjelmaani ja totesin Muscoviten olevan ensimmäisenä liikutusvuorossa. Kirjoitin ilmoitustaululle päiväohjelman, jotta työntekijät tietävät mitkä hevoset jäävät sisälle ja milloin mikäkin tuodaan ulkoa sisälle varustettavaksi. Sen jälkeen hain Muscoviten varusteet ja siirsin orin käytävälle harjattavaksi. Päivän ensimmäisen ratsun kanssa on mukavaa, kun ehdin sen aina hoitaa täysin kokonaan itse. Muscovite oli valppaana ja hyvin pirteänä, steppaili ja kuopi käytävällä seisoessaan. Harjasin orin melko pikaisesti, eihän se ollut yön aikana ehtinyt liata itseään juuri ollenkaan. Varustaminen sujui kivasti, vaikka toinen olikin kovalla vauhdilla jo lähdössä liikkeelle.

Nousin ratsaille kentällä ja kiristin vyön. Muscovite steppaili, mutta pysyi kuitenkin lähes paikoillaan kerrankin. "Meinasitko alkaa siirtyä kouluratsuksi kun harjoittelet piaffeakin nyt", naurahdin orin steppailulle. Siirryimme kentän ulkopuolelle kohti maastopolkua. Päivä on mukava aloittaa maastolenkillä, joka sujuu reippaasti ja sen aikana viimeistään herää jos ei muuten jo ole herännyt. Muscovite tarpoi käynnissä ripeää tahtia eteenpäin, joten ennen metsäpolulle siirtymistä teimme hiekkatiellä käynti - seis - käynti siirtymiä. Ori alkoi kuunnella hieman paremmin eikä puskenut eteenpäin höyryveturin lailla. Metsäpoluilla kuljimme kymmenisen minuuttia, kunnes tulimme pienelle tielle. Tien pinta oli melko hyvässä kunnossa, joten nostin ravin. Muscovite lähti heti ravaamaan ja kulki erikoisen rauhallista ravia rennon oloisesti. Hetken ravailtuamme saavuimme laukkapaikalle, joka osoittautui olevan melko pahasti jäässä. Sain hieman taistella siitä mihin suuntaan ja missä askellajissa menisimme, sillä ori olisi erittäin mielellään ottanut laukkaspurtin. Käännyimme kuitenkin seuraavalle metsäpolulle, josta pääsisimme takaisin tallia kohti, mutta kuitenkin sen verran kiertäen ja antaen hyvää tasapainojumppaa epätasaisten polkujen merkeissä. Metsikössä lunta oli yllätävän vähän, joten pääsimme menemään todella kivasti erilaisia polkuja ja nousuja huoletta. Osa poluista oli Muscovitelle hieman vieraampia, mutta erittäin luottavaisesti se eteni juuri sinne minne ohjasin ja jopa kauhea kaahottaminen oli jäänyt taakse orin keskittyessä jalkoihinsa tarkasti. Lopulta tulimme hyvin tutulle polulle, josta Muscovite tiesi päätyvänsä tallille ja jälleen vauhti kiihtyi, mutta sentään kohtuullisesti.

Tallille päästyämme Muscovite oli hiestä märkänä. Metsäjumppa oli siis erittäin loistava ratkaisu kun ei normaalia maastolenkkiä päässytkään menemään. Talutin orin talliin, jossa vastassa oleva hevosenhoitaja otti Muscoviten vastaan. Ohjeistin häntä laittamaan fleeceloimen hien kuivattamiseksi ja pitää orin sisällä kunnes on täysin kuivunut, jonka jälkeen siirtää vasta ulkoilemaan. Luotan kyllä työntekijöideni osaavan hommansa, mutta mieluummin muistutan ja ohjeistan pienissäkin asioissa, jotta hevoset pysyvät terveinä ja kunnossa. Muscovite seurasi rauhallisesti ja melko väsähtäneesti hoitajaansa hoitopaikalle, jossa hoitaja riisui varusteet ja loimitti orin. Karsinaan vietyään hoitaja vei vielä lämmintä elektrolyyttivettä ämpärissä juotavaksi ja muutaman siivun heinää pureskeltavaksi.